Komissa kaikki on toisin, vaikkei sitä heti huomaa. Määräisinkin kaikille sinne matkaaville pakollisen lentokierroksen päiväsaikaan tasavallan yllä, että kokonaisuus hahmottuisi. Maasta käsin on vaikea oivaltaa, kuinka kauniista seudusta on kyse. Pieni pala sydäntäni jäi sinne…

Komin tasavallan maisema on sankkaa metsää, taigaa, asumattomia alueita ja isoja jokia: Petshora, Vytshegda … Niitä ei vain kaikkialta näe ja saattaa siksi erehtyä pitämään Komia minä tahansa muinaisen neuvostovallan jäänteenä.

Mitä se periaatteessa onkin. Suuri osa Komin toiminnasta keskittyy pääkaupunki Syktyvkarin ympärille, ja sen keskusta on yhtäaikaa ankea ja mahtipontinen. Sputnikia muistuttava patsas yliopistoa vastapäätä, kansallisrunoilija Kuratovin muistomerkki teatterin edessä, Karl Marxin aukio ja latteat tiilitalot … Missä on vapaa suomensukuinen metsäkansa!

Sisolasta nousee lahnaa ja säynävää

Joella. Ainakin silloin, kun me vuosituhannen viimeisenä alkukesänä Komissa kävimme. Syktyvkarin kupeessa valtava Vytshegda-joki muuttuu Sisolaksi - aina vuoteen 1930 oli kaupunkikin nimeltään Ust-Sysolsk, kunnes sille palautettiin kominkielinen nimi, Syktyvkar (Joki Sisolan varrella).

Sisola on kaukana Syktyvkarin keskustasta - tai miten sen ottaa. Bussi pysähtyy hyvinkin lähellä Kirovin puistoa, Babushkina- ja Sovjetskaja-katujen liepeillä. Siitä on hyvä lähteä laskemaan vettä kohti ja ihailla matkalla upeita puutaloja, värikkäitä markkinoita ja matkamuistokauppoja.

Puiston vihreä kuja vie kuin valssaten joelle, joka - mistä tahansa kulmasta katsottuna - salpaa hengen. Sisola on upea ja mahtava, vaikkei enää niin hyödyllinen kuin ennen, kun se tarjosi paitsi kulkuväylän, myös elinkeinon ja ravinnon alueen asukkaille.

Yhä joella näkyy kalastajia, vaikka paikalliset saasteista varoittelevatkin. Säynävää ja lahnaa siitä kuitenkin nousee - mikäs sen makoisampaa joen äyräällä, maakuopassa, savustettuna.

Kuljetus on Komissa kääntynyt lentokoneiksi, juniksi ja rekoiksi - joki saa tyytyä turistikäyttöön, jota sitäkin ainakin alkukesästä näkyy varsin vähän.

Älä tuomitse lähiön perusteella!

Heti ensimmäisenä iltana teimme virheen: tuomitsimme Syktyvkarin sen lentokentän ja lähiöiden perusteella. Kuinka olisimme tienneet, että se on muutakin!

Komin tasavallan pääkaupungin lentokenttä on luvalla sanoen rähjäinen.

Matka paperitehdaskombinaatin omistaman Ezhva-lähiön vierashotelliin kombinaatin omistamalla bussilla ei sekään mielialaa kohota. Pimeää, kuraista, ankeaa ja likaista! Aamulenkki hotellin ympärillä kohentaa oloa. Joesta, joka Ezhvan kohdalla on taas Vytshegda, näkyy jo vilaus! Sille on kuitenkin varattava enemmän kuin aamupäivä ja toivottava saattajaksi suuresti auringonpaistetta.

Nuorta ei kuuntele kukaan

"Ezhva! Tarkoittaa likaista jokea", tuhahtaa suomalainen komennusmies. Hän näyttää saaneen mittansa täyteen Komia. Suomalaisia on Syktyvkarin seutuvilla runsaasti, sillä siellä on yksi Venäjän suurimmista ja moderneimmista paperi -ja sellutehtaista. Suomalaiskoneet jauhavat leuoistaan sellun lisäksi sanomalehti-, vessa- ja hienopaperia. 30-vuotias kombinaatti panostaa nyt A4-paperiin. Vuosituotanto on n. 600 000 tonnia paperia, lisäksi mm. vaneria ja tapettia. Henkilökunta on vuosien varrella vähentynyt lähes 10 000:sta puoleen.

Anja Shestakova, 25-vuotias luokanopettaja, vaihtoi syksyllä huonopalkkaisen työnsä tuottoisampaan kääntämiseen tehtaalla. Opettajan 700 ruplaa kuussa oli sekin aina myöhässä. Tehdasetuihin kuuluu - 2000 ruplan tienestin lisäksi - myös asunto Ezhvassa.

Opettajan työ on raskasta kaikkialla. Erityisen rankaksi sen Anjalle teki valinnaisaineiden, suomen ja komin kielten, opettaminen. "Olen nuori, eikä minua kukaan tottele", hän huokaa.

Oulu jalosti suomen sujuvaksi

Koulu numero 3 on Syktyvkarin ainoa peruskoulu, jossa opiskellaan suomea. Komiin erikoistunut opinahjo kerää suomen tunneilleen parisataa oppilasta parina tuntina viikossa - eikä aina kovin vapaaehtoisesti.

Anja on kansallisuudeltaan komi ja kokee kansansa kielen opettamisen tärkeäksi. Talous ja järki sanovat toisin. Komin kieltä Anja käyttää vain maalla asuvan mummonsa kanssa.

- Komilaisuus on ennen kaikkea kieli. Perinteisiä asuja tai työvälineitä tuskin enää näkee - ehkä joskus sentään maalla. Siellä komilaisuus onkin vahvempaa.

Suomen kielestä Anja innostui, kun tuli jatko-opintojen aika. Hän laskeskeli pienen ja harvinaisen kielen koituvan suuremmaksi hyödyksi kuin tavallisten englannin ja saksan - ja oli siinä oikeassa.

Hän vietti lähes vuoden Oulussa, opiskeltuaan Petroskoissa suomea, jota puhuu sujuvasti. Anja ylläpitäisi mieluusti sukulaiskansojen suhteita, mutta muistuttaa siihen tarvittavan ihmisten lisäksi rahaa.

- Suomalaisilta on tullut hienosti apua, mm. kirjoina tai painotöinä, Anja kehuu.

Toisenkin puolen meikäläisistä on tulkki saanut tuta. - Yksi rakennusmies kysyi aina kohdatessamme: Miksi te venäläiset olette niin tyhmiä ja laiskoja!

Sukulaisuutta ei heti huomaa

Suomalais-ugrilaisia komeja sanotaan myös syrjääneiksi, ja tasavallassa heitä asuu noin puoli miljoonaa, 1,3 miljoonasta asukkaasta. Naapureina asuu samansukuisia udmurtteja. Komi on suomensukuinen kieli, vaikkei sitä heti huomaa eikä kuule. Kielet ovat vuosien saatossa etääntyneet toisistaan, ja komiin on tullut runsaasti venäjänkielisiä lainoja. Venäjä taas on ottanut vaikutteita mm. englannista ja ranskasta - ehkä pian olemme kaikki yhtä suurta kieliperhettä?

Syktyvkarin alueen katukyltit on kirjoitettu sekä komiksi että venäjäksi. Kumpikin käyttää kyrillisiä aakkosia, mutta venäjästä komin erottavat vokaalit i ja ö. Ä:tä ei siellä tunneta. Korva tapaa muutamia tutunkuuloisia sanoja: Lumi on lum, viisi vit …

Helsinkiläinen Marjo Yli-Piipari kertoo, että etenkin suomen ä ja y tuottavat suuria vaikeuksia komilaisille ja venäläisille opiskelijoille. Marjo opettaa suomea Syktyvkarin yliopiston suomalais-ugrilaisen tiedekunnan opiskelijoille, joilla oli pääaineenaan komi. Viime lukukaudella ryhmiä oli viisi ja opiskelijoita 50.

Komin päästävä yli niin paljosta

Syksyllä Marjo palasi Syktyvkariin, vaikka ensimmäinen vuosi oli ollut rankka. Ulkomaalaisia, suomalaisiakaan, hän ei juuri tavannut. Syktyvkarissa ei ole Helsingin vilkasta kahvilaelämää eikä elokuvatarjontaa. Elämän pääsisällöksi nousi työ, joka vei yllättävän paljon voimia.

Pietarissa ja Moskovassa paljon oleskellut, venäjää pääaineenaan opiskellut Marjo pitää Syktyvkaria suurkaupunkeja parempana. Palvelu pelaa, käytös on kohteliasta eikä byrokratiaan uppoa samaa aikaa. Kärsivällisyyttä siellkäkin koetellaan, kuten Venäjällä aina.

Marjo ihastui Syktyvkarin museoihin ja haaveili alkukesästä maaseutukierroksesta.

Totta! Komin tasavaltaan pitää tutustua laajemmin, nähdä Jugyd-van valtaisa luonnonpuisto, laskea Petshoraa pitkin Barentsin mereen ja tallustaa taigalla.

Tämän kaiken ihamuuden Komi kätkee erinomaisen tehokkaasti, eikä Venäjän nykytila houkuta matkailuyrittäjiä onneaan kokeilemaan. Komi on aarreaitta, mutta ehkä suljetun alueen - etenkin teollisuutensa takia pitkään kielletyn kaupungin, Syktyvkarin - perinne painaa yhä. 1930-luvulla Komissa oli suuria vankileirejä ja sinne siirrettiin väestöä.

On paljon asioita, joista pitää päästä yli. Moni kammoksuu seutua yhä vuoden 1994 öljytuhon perusteella.

Komiin on vaikea saada matkoja ilman paikallista kutsua ja paikan päällä tehtyä majoitusvarausta. Hotelleista ei ainakaan Syktyvkarissa näyttänyt olevan pulaa.

Komin tasavalta

	kuuluu Venäjän Federaatioon, autonomiseksi tasavallaksi 1936, Federaatioon 1991
	reilun tuhannen kilometrin ja parin tunnin lennon päässä Moskovasta, lennot myös Pietarista
	Uralvuorten länsipuolella
	pinta-ala 415 9000 neliökm, asukkaita n. 1,3 miljoonaa, joista komeja eli syrjäänejä n. 1/2 milj.
	pääkaupunki Syktyvkar, 250 000 asukasta, yliopisto ja paljon oppilaitoksia sekä pääosin paperiteollisuutta

Yhteistyötä suomalaisten kanssa

Komit, kuten suomalaisetkin, kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin, joilla on paitsi yhteiset juuret ja historia, samansukuinen kieli sekä monimuotoista yhteistyötä. Ystävyysvierailuja on tehty puolin toisin. Syktyvkaristan lasten esiintymisryhmät ovat Suomessa toivottuja vieraita. Yhteistyöhaluja on molemmin puolin. Suomenkielen opettaja Anja Shestakova ideointi tuotti ajatuksia mm. opiskelijavaihdosta ja -stipendeistä, mutta yhdessä totesimme, ett' käytännön toteuttajista ja rahoittajista on pula.
Suomen yliopisto-opetuksen Syktyvkarissa aloitti 1993 Paula Kokkonen.
Onko yhteistyöstä esimerkkejä lisää tai ideoita tulevaisuuden tekijöille? Niin ainakin toivoisi! tuli mieleen, kun seurasimme Syktyvkarin lasten intoa ja uteliaisuutta sukulaiskansan edustajia kohtaan.

paluu sisällysluetteloon
paluu etusivulle